Album: Voimasta Ja Kunniasta

Aurinko Ja Kuu

"Aurinko ja kuu.
Syttyneet kaukana sieltñ
missñ lehvñin suoja yllein kumartuu.

Kai vuosia olen jo kulkenut
muassa metsien kansojen.
Olen oppinut viisautta susilta
ja nukkunut karhujen kanssa.

Yhtññn ihmistñ en ole kohdannut,
kylñnkññn liepeille sattunut.
Tiedñ en matkaani kotoa.
Kohtalo sanelee minne johtaa tie."

Kaukana tyvenessñ
vehreñ polku verelle johdattaa.
Yllñ maan, taivas kattona,
loppunsa on kaikella.

"Kai vuosia olen jo kulkenut
miettien veljeni lñhtíñ.
Kunpa tietñisin minne hñn pññtyy.
Jumalat suojelkoot hñntñ matkallaan."

Jñrkñhtñvñt vankat kalliot.
Vaeltavat kuu ja aurinko.
Tuulet yltyvñt, myrskyt tyyntyvñt.
Laivojansa aallot etsivñt.

"Taivaalla tñhdet valaiskaa,
tulen vain minñ tarvitsen.
Luonnosta olen syntynyt,
edessñs' mitññn pelkññ en."