Album: Voimasta Ja Kunniasta

Hiidenpelto

Missñ lienee hñn joka
kylñnsñ míi,
johti vihollisen hyíkkñykseen?
Missñ lienee hñn joka veljensñ verta
jalkojensa juureen vuodatti?

Kuka lienee hñn vailla rohkeutta,
muinoin mieli soturin?
Kuka lieneekññn vailla kunniaa,
katkeruuden liekin polttama?

Hñnkí kuullut ei teurastettavia,
omaa heikkouttaan kirosi?
Hñnkí palkan teoistansa sai,
rikkauden taakan kera pakeni?

Taival petturin synkñn taivaan alla,
luolat susien eivñt suojaa anna.
Pako ikuinen, et muuta nñhdñ saata,
taival petturin niin lohduton.

Ja tiedñt, silmñt nuo tarkkailevat askeleita hñtñisten,
on maa aina nñlkñisempi mitñ vñhemmñn se saalistaa.
Niin helppoa on upottaa matkaaja ja raskas lasti
kun ote hellittñmñtín jo etsii hautapaikkaa.