Album: Suruntuoja (2002)

Seremonia


Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
on puhtaaksi raiskattu
paljaaksi poltettu
tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty

Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
jonka kauneus on katoavaa
tuhkan alle pakenevaa
tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan

Kun maa vielä minut kantaa sytyttelen kynttilöitä
pesen pääni liekilläsi, hyvästelen kipinöitä
minä olen täällä, jatka sinä kulkuasi
näe unta huomisesta Pedon varjo kannoillasi

Kuka se syntyikään sarvet päässä
kuka se siivet lahjaksi sai
kuka se kehtaa silmänsä peittää
itse jos lastansa nyrkillä nai
vain Kuolema meidät armahtaa
ei jeesus, Perkele tai maa

Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
on puhtaaksi raiskattu
paljaaksi poltettu
tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty

Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala
jonka kauneus on katoavaa
tuhkan alle pakenevaa
tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan